Kouluruokailun merkityksestä

Koulussa tarjotaan oppilaille päivittäin monipuolinen ja täysipainoinen ateria maksutta. Aterian tarkoitus on auttaa oppilaita jaksamaan ja parantaa opiskelukykyä. Kouluateria on suunniteltu siten, että se on ravitsemuksellisesti täysipainoinen, kun kaikki aterian osat nautitaan. Ateriaan kuuluvat lämpimän kala-, kasvis tai liharuoan lisäksi salaatti, ruokajuoma, leipä ja levite.

Kylläinen lapsi jaksaa keskittyä paremmin kuin nälkäinen, ja hyvin syönyt sietää helpommin arjen kiireitä. On lapsia, joille koululounas on päivän ainoa lämmin ateria, joten sen syömiseen kannattaa kannustaa. Erityisesti ylemmillä vuosiluokilla epäterveelliset välipalat saattavat houkutella oppilaita jättämään kouluruokailun jopa tyystin väliin, mutta yhteiset pelisäännöt ja opettajan esimerkki voivat puoltaa päätöstä osallistua sittenkin ruokailuun.

Jokaisen on tärkeää syödä päivittäin hyvin. Kouluruokailulla onkin ravitsemuksellista merkitystä myös koulun aikuisille: täysipainoinen ateria edistää opettajien ja muun kouluhenkilökunnan hyvinvointia ja työssä jaksamista.

Kouluruokailu edistää oppilaiden fyysistä hyvinvointia ja opiskelukykyä, mutta sillä on myös opetuksellinen ja kasvatuksellinen tehtävä. Ruokailutilanteessa lapsi oppii toisten huomioon ottamista, sosiaalisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Rauhallinen ja miellyttävä ruokailuhetki opettaa myös arvostamaan ruokaa ja yhdessä ruokailua.

Todellinen ruokailutilanne voi olla varsin kaukana rauhallisesta ja miellyttävästä, jos ruokala on meluisa ja hälyisä, jos ruoka tarjotaan liian aikaisin tai jos aterioinnille ei ole varattu riittävästi aikaa. Ruokalan viihtyisyyttä ja akustiikkaa voi parantaa esimerkiksi tekstiilein ja vuodenajalle sopivin koristein ja sisustein. Ruokailuaikojen harkittu porrastus ja asianmukainen sijoitus oikeaan kellonaikaan rytmittävät koulupäivää.

Kouluruokailu kasvattaa ruokakulttuuriin. Se opettaa arvostamaan ruokaa ja ruokaan liittyviä eri ulottuvuuksia, kuten hyviä tapoja, teemapäiviä ja juhlia. Ruokailun ohessa tutustutaan suomalaiseen ja kansainväliseen keittiöön ja opetellaan puhumaan ruoasta.

Kouluruokailu tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen, mikä saattaa vähentää yksinäisyyden tunnetta ja parantaa oppilaiden sosiaalisia taitoja. Rauhallinen ja miellyttävä ruokailuympäristö voi auttaa vähentämään stressiä ja ahdistusta. Terveellinen ravinto tukee aivojen toimintaa ja voi parantaa mielialaa. Ruokakasvatus koulussa voi auttaa oppilaita tekemään terveellisiä valintoja myös koulun ulkopuolella, mikä tukee heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Luonnon elementtien, kuten kasvien ja luonnonvalon, lisääminen ruokailutiloihin voivat myös osaltaan parantaa oppilaiden mielialaa ja vähentää stressiä. Näiden tekijöiden huomioiminen kouluruokailun järjestämisessä voi edistää oppilaiden psyykkistä terveyttä ja hyvinvointia.

Ruoka- ja ruokailuvalintoihin vaikuttavat ainakin:

• lapsuudessa omaksutut tottumukset,
• omat makumieltymykset,
• tarjolla olevien ruokien valikoima,
• aikaisemmat ruokailukokemukset,
• ruokailuympäristö ja koettu palvelu,
• terveys-, laatu- ja ympäristötietoisuus ja
• nautintolähtöisyys vs. vatsan täyttäminen.

Kyse on siis varsin monitahoisesta asiasta. Ruokailuun liittyy meillä jokaisella muistoja ja merkityksiä. On aikuisten – sekä kouluhenkilökunnan että kotiväen – vastuulla huolehtia siitä, että lasten ja nuorten kouluruokailumuistot ovat mukavia ja että ne antavat perustan hyvälle ja monipuoliselle ruokavaliolle myös aikuisena.

Aikuisten roolia ja ohjauksen merkitystä kouluruokailussa ei voi painottaa liikaa. Viisas aikuinen antaa hyvän esimerkin ja kannustaa esimerkiksi noudattamaan lautasmallia, ottamaan huomioon muut ruokailijat ja käyttäytymään sivistyneesti. Lapset ja nuoret haluavat syödä terveellisesti, mutta he tarvitsevat perusteita valinnoilleen.

Koulun ja kodin yhteisellä ruokakasvatuksella on kauaskantoinen voima – se on todellinen ja käytännöllinen tapa edistää hyvinvointia ja kansanterveyttä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Asialleen omistautunut opettaja voi innostaa oppilaitaan soveltamaan koulussa oppimaansa myös koulun ulkopuolisessa arjessa. Opettajan vaikutus oppilaidensa ravitsemus- ja ruokavalintoihin voi ulottua pitkälle tulevaisuuteen. Yhteisen aterian äärellä on myös mukava vaihtaa kuulumisia. Samalla opettajan tulee tutustuttua oppilaisiinsa vapaamuotoisemmin kuin oppitunneilla.

Asenne kouluruokailua kohtaan ja ruokailuun osallistuminen muuttuvat usein alemmilta vuosiluokilta ylemmille tultaessa. Opettaja on silti yhä tärkeä ravitsemus- ja tapakasvattaja, eikä alemmilla vuosiluokilla vakiintunutta yhdessä syömisen perinnettä tarvitse eikä pidä katkaista. Monessa koulussa onkin tapana, että opettajat ruokailevat yhdessä oppilaiden kanssa vielä peruskoulun viimeisinäkin vuosina. Näissä kouluissa opettajan vuorovaikutuksellinen ja ohjaava rooli korostuu, eikä opettaja ole pelkkä ruokailun valvoja. Ohjauksen ja valvonnan merkitysero on kouluruokailun kohdalla suuri; ohjaus on motivoivaa ja kannustavaa, kun taas valvontaan liittyvät helposti kontrollointi ja rankaiseminen.

Ruokailusta on siis ylemmilläkin vuosiluokilla mahdollista tehdä oppilaiden ja opettajien yhteinen, mukava ja virkistävä hetki. Se edellyttää ryhtymistä ja sitoutumista sekä oppilailta että koulun henkilökunnalta, ja lopputulos on varmasti vähintäänkin nähdyn vaivan arvoinen.

Ohjata voivat muutkin kuin opettajat. Esimerkiksi ruokapalveluhenkilökunnassa piilee huomattava kasvatusvoimavara. Taiten ohjaavat ja ruokakasvattajan roolinsa tiedostavat aikuiset kannustavat oppilaita sekä syömään monipuolisemmin että käyttäytymään ruokailutilanteessa asianmukaisesti. Yksi toimiva vaihtoehto voisi olla myös esimerkiksi se, että yhdeksäsluokkalaiset koulun vanhimpina ruokailisivat yhdessä nuorempien kanssa ja näin sekä näyttäisivät esimerkkiä että ottaisivat vastuuta ruokailutilanteen sujuvuudesta ja miellyttävyydestä.

Ruokavalintoja voi ohjata myös erilaisin käytännön keinoin, joista yksi mainioimpia on malliateria. Malliateriaan on koottu lautasmallin mukainen ateriakokonaisuus. Siitä ilmenevät täysipainoisen aterian eri osat ja niiden suhteelliset osuudet. Malliaterian asemesta voidaan pitää esillä esimerkiksi lautasmallijulistetta. Ruokailulinjasto voidaan suunnitella sellaiseksi, että kasvikset ovat tarjolla sen alkupäässä. Tällöin niitä on helppo annostella tyhjälle lautaselle turhia kitsastelematta.

Taitavasti toteutettu, johdonmukainen ja pitkäjänteinen kouluruokailun ohjaus motivoi ja totuttaa oppilaan tekemään terveydelleen ja jaksamiselleen edullisia valintoja ja ennen kaikkea oivaltamaan, miksi hänen kannattaa niitä tehdä. Ei pidä unohtaa myöskään ruokailuympäristön viihtyisyyden merkitystä: onhan mukavampi aterioida meluttomassa ja kutsuvassa ruokalassa kuin hälyisessä ja kolkossa. Kun ruokailuhetki saa ansaitsemansa arvon, myös hyvien tapojen noudattaminen on luontevaa.

Lisätietoja

Opetusneuvos Marjaana Manninen, puh. 029 533 1142, marjaana.manninen [at] oph.fi