Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma

Toiminnallisessa suunnittelussa on kyse varhaiskasvatuksen toimipaikan toiminnasta ja tässä oppaassa käsitellään vain toiminnallista suunnittelua.

Toiminnallista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua määrittelee kaksi eri lakia: Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) (myöhemmin tasa-arvolaki) ja Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014). Toiminnallista tasa-arvosuunnittelua ja toiminnallista yhdenvertaisuussuunnittelua voi tehdä yhdessä tai erikseen, tärkeintä on pitää molemmat näkökulmat mukana suunnitteluprosessissa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä ja palveluntuottaja huolehtii, että suunnitelmat laaditaan.

Lain mukaan tasa-arvolla tarkoitetaan kaikkien sukupuolten yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia sekä vallan ja resurssien tasapuolista jakautumista. Suomessa tasa-arvolailla ehkäistään sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää ja edistetään sukupuolten tasa-arvoa. Tässä oppaassa puhutaan tasa-arvosta, kun viitataan sukupuolten tasa-arvoon. Varhaiskasvatuksessa tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kiinnitämme huomiota siihen, että sukupuoli ei aseta lapsia tai aikuisia eriarvoiseen asemaan varhaiskasvatuksen arjessa.  

Lain mukaan yhdenvertaisuudella tarkoitetaan kaikkien ihmisten samanarvoisuutta riippumatta heidän iästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Suomessa yhdenvertaisuuslaissa edistetään yhdenvertaisuutta ja ehkäistään syrjintää perustuen näihin ihmisen ominaisuuksiin. Sekä tasa-arvo että yhdenvertaisuus ovat perusoikeuksia ja tarkoittavat samaa asiaa: syrjimättömyyttä ja tasavertaisia mahdollisuuksia ihmisen eri ominaisuuksista huolimatta. Varhaiskasvatuksessa yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kiinnitämme huomiota siihen, että ihmisten eri ominaisuudet, kuten ihonväri, uskonto tai terveydentila, eivät aseta lapsia tai aikuisia eriarvoiseen asemaan.  

Tasa-arvolain mukaan varhaiskasvatuksessa tulee tehdä toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma vuoden tai vähintään kolmen vuoden välein. 

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma on eri asia, kuin esimerkiksi henkilöstöpoliittinen suunnitelma, jossa tarkastellaan henkilöstön tasa-arvoa. Toiminnallisessa tasa-arvosuunnitelmassa tarkastellaan ja kehitetään nimenomaan varhaiskasvatuksen toimintaa. Varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee laatia suunnitelma yhdessä henkilöstön kanssa. Lapsille on varattava mahdollisuus osallistua suunnitelman laatimiseen. Lapsella on oikeus, ei velvollisuus osallistua suunnitteluprosessiin. Lasten osallisuus tulee toteuttaa huomioiden sekä lapsen ikä että kehitys. 

Tasa-arvolain mukaan toiminnallisessa tasa-arvosuunnitelmassa tulee kiinnittää erityisesti huomiota vuorovaikutukseen, ohjaukseen, lasten osallisuuteen, materiaaleihin, huoltajien kohtaamiseen sekä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. Näihin teemoihin pääset syventymään tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta seuraavissa luvuissa.  

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma: 

• Päiväkodeissa pääsääntöisesti toimipaikkakohtainen.
• Velvoite koskee myös varhaiskasvatuksen yhteydessä järjestettävää esiopetusta.
• Perhepäivähoidossa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa laaditaan yhteistyössä yhteiset suunnitelmat. Yksityinen perhepäivähoito voi osallistua kunnan perhepäivähoidon suunnitelman valmisteluun. 
• Tehdään vuoden tai vähintään kolmen vuoden välein. 
• Tarkastellaan varhaiskasvatuksen toimipaikan toimintaa sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. 
• Suunnitelma laaditaan yhdessä henkilöstön ja lasten kanssa. 
• Kolme lain vaatimaa vaihetta: selvitys, kehittäminen, arviointi. 
• Kiinnitä huomio etenkin: vuorovaikutukseen, ohjaukseen, lasten osallisuuteen, materiaaleihin, huoltajien kohtaamiseen sekä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. 

Tekstiä tarkennettu velvoitteiden osalta 19.5.2023.

Yhdenvertaisuuslain mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjän tai palveluntuottajan tulee arvioida, miten sen toiminta vaikuttaa eri väestöryhmiin, miten yhdenvertaisuus toteutuu omassa toiminnassa ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin edistääkseen yhdenvertaisuuden toteutumista.

Toiminnallinen yhdenvertaisuussuunnitelma on järjestäjäkohtainen ja laatimisprosessissa on suositeltavaa osallistaa henkilöstöä sekä varata lapsille ja huoltajille mahdollisuus tulla kuulluksi edistämistoimenpiteistä. Järjestäjäkohtaista suunnitelmaa ei tarvitse laatia, joiden toimipaikoissa yhdenvertaisuussuunnitelma on jo laadittu. ​

Yhdenvertaisuuden toteutumisen arvioinnin tulokset ja edistämisen toimenpiteet tulee kirjata yhdenvertaisuussuunnitelmaan ja ne on uudistettava määräajoin. Laki ei määritä päivitystiheyttä, mutta esimerkiksi kolme vuotta on sopiva aika uudelle arvioinnille yhdenvertaisuuden tilanteesta ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksista. 

Toiminnallinen yhdenvertaisuussuunnitelma: 

• Järjestäjäkohtainen, mutta voi olla päiväkodeissa myös toimipaikkakohtainen.
• Velvoite koskee varhaiskasvatuksen järjestäjän tai palveluntuottajan piirissä olevaa esiopetusta.
• Perhepäivähoidossa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa laaditaan yhteistyössä yhteiset suunnitelmat. Yksityinen perhepäivähoito voi osallistua kunnan perhepäivähoidon suunnitelman valmisteluun.
• Suunnitelma siitä, miten toiminta vaikuttaa eri ihmisryhmiin, miten yhdenvertaisuus toteutuu omassa toiminnassa ja millaisia toimenpiteitä toimipaikassa yhdenvertaisuuden toteutumiseksi tehdään.
• Järjestäjäkohtainen suunnitelma on suositeltavaa laatia yhdessä henkilöstön kanssa, lapsilla ja huoltajilla tulisi olla mahdollisuus tulla kuulluksi.
• Suunnitelman tulisi sisältää ainakin suunnittelu- ja arviointiprosessien kuvauksen, valitut kehittämistoimenpiteet ja toimenpiteiden seurannan.
• Suunnitelmassa kiinnitetään huomiota siihen, miten eri ominaisuudet, kuten esimerkiksi ikä, ihonväri, kieli, katsomus, perhesuhteet tai vammaisuus vaikuttavat lasten mahdollisuuksiin toimia varhaiskasvatuksessa ja kokea osallisuutta siinä. 

Tekstiä tarkennettu lainsäädännön muuttuneiden velvoitteiden osalta 5/2025.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittämiseen kuuluu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien prosessi tulee kytkeä muuhun varhaiskasvatuksen pedagogiseen suunnitteluun. Lisäksi on hyvä huomioida, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on osa varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mainitsemista inklusiivisista periaatteista. 

Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu on jatkuva prosessi. Työtä tehdään systemaattisesti selvittäen, kehittäen ja arvioiden vuoden tai maksimissaan kolmen vuoden syklissä.  

Kuka? 

Suunnitelmat tulee tehdä pääsääntöisesti toimipaikkakohtaisesti päiväkodeissa. Suunnitelman voi liittää muuhun toimipaikan suunnitteluun. Suunnitelma voi myös olla paikallisempaa, esimerkiksi ryhmävarhaiskasvatussuunnitelmien kanssa yhdessä tehtävää. Alla on esimerkki toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman lomakkeesta. Lomaketta saa muokata ja esimerkiksi lisätä siihen lokeroita. 

Perhepäivähoidossa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu tehdään kunnan tasolla yhteistyössä alueensa toimijoiden kanssa. Kunnan tasolla ei voitaisi siis määritellä kehittämistarpeita ilman, että perhepäivähoidon ja avoimen varhaiskasvatuksen tasa-arvotilannetta on selvitetty. 

Mitä? 

Tasa-arvolain mukaan toiminnallisessa tasa-arvosuunnitelman prosessissa tulee olla kolme vaihetta: selvitys, kehittäminen ja arviointi. Ennen selvitykseen ryhtymistä on kuitenkin hyvä suunnitella prosessia.  

Yhdenvertaisuuslaki ei määrittele toiminnallisen yhdenvertaisuussuunnittelun prosessia, joten on suositeltavaa tehdä se yhdessä toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun kanssa. Kun suunnitelmat tehdään yhdessä, sekä tasa-arvoa että yhdenvertaisuutta täytyy selkeästi tarkastella ja kuljettaa läpi koko suunnitelmassa. Esimerkiksi jos sukupuolinäkökulma unohtuu, kyse ei ole enää toiminnallisesta tasa-arvosuunnitelmasta. 

Kuva: Kaisa Rekinen

Tässä vaiheessa on hyvä tutustua keskeisiin käsitteisiin ja lakeihin: Mitä ovat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus? Miten ne eroavat toisistaan? Entä sukupuolisensitiivisyys? Ovatko sukupuolen moninaisuuteen tai antirasismiin liittyvät käsitteet tuttuja? Miten esteettömyys huomioidaan varhaiskasvatuksen arjessa? Perehtykää ja ottakaa selvää! Esimerkiksi tämän oppaan käsite-luku voi olla hyvä keskustelunaloittaja. 

Lisäksi voitte pohtia, teettekö toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman yhdessä. Ovatko ne oma suunnitelmansa vai kirjoitetaanko ne sisään esimerkiksi ryhmävasuun tai muuhun jo olemassa olevaan toimintasuunnitelmaan? Pohtikaa myös aikajännettä. Teettekö selvitystä syksyn ajan ja kehittämistä kevään ajan, vai onko aikajänne lyhyempi tai pidempi? 

Tämä on tasa-arvolain vaatima suunnittelun ensimmäinen vaihe, jonka aikana selvitetään toimipaikan tasa-arvotilannetta. Selvitys toimii pohjana, kun mietitään toimipaikan kehittämistarpeita. Selvityksessä voi käyttää apuna erilaisia havainnointimenetelmiä, kuten videointia, lomakkeita sekä lapsia, vanhempia ja henkilöstöä osallistavia menetelmiä, kuten haastatteluja, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskävelyä, talomallia tai muita havainnointitapoja, joihin pääset tutustumaan osiossa Selvityksen tekeminen.

Tasa-arvolain mukaan huomiota tulee kiinnittää erityisesti vuorovaikutukseen, ohjaukseen, lasten osallisuuteen, materiaaleihin, huoltajien kohtaamiseen sekä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. Yhdenvertaisuuslain mukaan tulee kiinnittää huomiota, miten toiminta vaikuttaa eri ihmisryhmiin, ja miten yhdenvertaisuus toteutuu omassa toiminnassa. Yhdenvertaisuussuunnitelmassa on arvioitava, miten varhaiskasvatus vaikuttaa eri väestöryhmiin ja miten yhdenvertaisuus muutoin toteutuu sen toiminnassa.  

Kehittämisvaiheessa pureudutaan niihin teemoihin, joista selvitysvaiheessa paljastui parannettavaa tai muutettavaa. Leikkivätkö lapset runsaasti samaa sukupuolta olevien tai samaa äidinkieltä puhuvien lasten kanssa? Eikö henkilöstö tiennyt, mitä tasa-arvo tarkoittaa tai kaipasivatko he työkaluja antirasistiseen toimintaan? Kuuluiko henkilöstön puheessa lasten ryhmittelyä tytöiksi ja pojiksi? 

Tässä vaiheessa nimetään toimenpiteitä, joilla puututaan nimenomaan näihin selvitysvaiheessa esiin nousseisiin epäkohtiin. Toimenpiteet eivät ole arvoja tai korulauseita kuten “toiminta on tasa-arvoista”, vaan konkreettisia asioita, joita arjessa voidaan toteuttaa, kuten “henkilöstölle järjestetään täydennyskoulutusta antirasismista ja sukupuolisensitiivisyydestä", “leikkipisteet järjestetään uudelleen niin, että ne tukevat monipuolisia leikkejä” tai “tehdään kerran viikossa leikin ja leikkikaverin arvontaa, jotta lapset pääsevät opettelemaan toimintaa uusien kavereiden kanssa ja tutustumaan uusiin leluihin ja leikkeihin.” 

Yhdenvertaisuuslain mukaan edistämistoimenpiteiden on oltava varhaiskasvatuksen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Lapsille ja heidän huoltajilleen on varattava mahdollisuus tulla kuulluiksi edistämistoimenpiteistä.  Toimenpiteisiin tulee kirjata keinoja havaitun häirinnän poistamiseksi tai sen uusiutumisen estämiseksi. Yhdenvertaisuussuunnittelun osana voidaan päivittää myös häirintätapausten käsittelyn ohjeita. 

Vaikka selvityksessä nousisi esiin useita kehittämiskohteita, voitte keskittyä vain muutamaan kerrallaan, jotta kehittämistyö onnistuu. Pyrkikää löytämään mahdollisimman helposti toteutettavia tekoja, joilla on suuri muutosvaikutus. Voitte esimerkiksi syksyllä keskittyä hankkimaan kirjoja, joissa on mahdollisimman laajasti moninaisia ihmisiä ja perheitä, ja sen jälkeen keväällä keskittyä pohtimaan, miten kehittää leikkejä monipuolisemmiksi. Jotta suunnitelma on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, tulee kehittämisvaiheessa huomioida sekä sukupuoli että yhdenvertaisuuslaissa mainitut syrjintäperusteet. 

Kehittämistoimenpiteillä on hyvä olla aikataulu ja vähintään yksi vastuuhenkilö, ja myös tässä vaiheessa voi osallistaa lapsia ja huoltajia. Lapset voi ottaa mukaan esimerkiksi järjestelemään leikkipisteitä uudella tavalla ja huoltajia voi osallistaa esimerkiksi lasten myönteiseen huomioimiseen pyytämällä heiltä kehuja esimerkiksi lapsen kehujulisteeseen.  

Viimeinen tasa-arvolain vaatima prosessin vaihe on toimenpiteiden arviointi. Kun toimenpiteitä on tehty eli esimerkiksi henkilöstöä on koulutettu, leikkipisteitä muokattu ja leikin arvontaa tehty, on aika arvioida, vaikuttivatko toimenpiteet arkeen. Mikä onnistui? Mikä tuntui vaikealta? Mitkä toimenpiteet jäävät osaksi arkea? Vaatiiko jokin toimenpide kehittämistä edelleen? Mitä konkreettisempia kehittämistoimenpiteet ovat, sitä helpompi niitä on myös arvioida.  

Arvioinnissa voi käyttää apuna erilaisia havainnointimenetelmiä ja osallistaa arviointiin lapsia ja huoltajia esimerkiksi haastatteluiden avulla. Arvioinnista prosessi jatkuu uudelleen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustilanteen selvittämiseen ja (uusien) kehittämistoimenpiteiden nimeämiseen.  

• Päiväkodeissa toiminnalliset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat tulee tehdä pääsääntöisesti toimipaikkakohtaisesti tai toimipaikkakohtaisesti, jotta se vastaa toimipaikan käytännön kehittämistarpeisiin. Suunnitelmat voivat olla myös paikallisempia, esimerkiksi ryhmäkohtaisia. Velvoite koskee myös varhaiskasvatuksen järjestäjän tai palveluntuottajan piirissä olevaa esiopetusta. Varhaiskasvatuksen järjestäjä ja palveluntuottaja vastaavat siitä, että nämä suunnitelmat tehdään. Kappaleen tekstiä tarkennettu velvoitteiden osalta 19.5.2023. 
• Perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen toimijoiden osalta kunta vastaa siitä, että sen alueella toimiville laaditaan toimipaikkakohtaisen suunnitelman sijaan yhteiset tasa-arvosuunnitelmat yhteistyössä. 
• Kuljeta mukana sekä yhdenvertaisuutta että tasa-arvoa. Suunnitelmien yhdessä tekeminen on tarkoituksenmukaista, kun mietimme, miten erilaiset erot risteävät. Esimerkiksi ruskeiden poikien kokema syrjintä linkittyy sekä heidän sukupuoleensa että ihonväriinsä. 
• Kehittämistoimenpiteiden tulee olla konkreettisia. Kehittämistoimenpiteet eivät voi olla korulauseita, kuten “toiminta on tasa-arvoista". 
• Suunnitelman tarkoitus on olla helposti ymmärrettävä. Suunnitelma voi olla lyhyt, mutta sen toimenpiteiden tulee kattaa laajoja näkökulmia. 
• Suunnitelma tehdään yhdessä henkilöstön, lasten ja huoltajien kanssa, jotta niitä osataan tosiasiallisesti toteuttaa varhaiskasvatuksen arjessa.   

Tämä toiminnallisen suunnitelman mallilomake on minimissään se, mikä jokaisesta toimipaikasta täytyy löytyä.

Lomakkeen täyttäminen on prosessi: 

1. Lomaketta täytetään ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun on selvitetty toimipaikan arjen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kerro erillisellä paperilla, mitä selvityksessä havaittiin. Nosta kehitettävien toimintatapojen lisäksi esiin myös positiivisia toimintamalleja.  
2. Selvityksen jälkeen pohditaan mitä lähdetään kehittämään, mitä tavoitellaan ja millaisilla toimenpiteillä tavoitteeseen pyritään. 
3. Seuraavaksi sovitaan kehittämistoimenpiteille aikataulu ja vastuuhenkilö. Vastuuhenkilö ei tarkoita sitä, että hän on yksin vastuussa toimenpiteiden tekemisestä, vaan hän on vastuussa siitä, että toimenpiteet toteutuvat sovitussa aikataulussa. Miettikää jo valmiiksi, miten toimenpiteitä arvioidaan ja milloin. 
4. Kun toimenpiteitä on toteutettu esimerkiksi kevään ajan ja toimenpiteitä arvioitu, kirjataan ylös mitä asioita arvioinnissa on noussut esiin.  

Mallilomaketta ei tarvitse käyttää, vaan samat asiat voi kirjata myös ilman sarakkeita ylös. Mallilomakkeen on tarkoitus auttaa hahmottamaan, mitä suunnitelmasta täytyy minimissään olla. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman on tarkoitus helpottaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisen toiminnan toteuttamista.  

Liitteistä löydät mallilomakkeen, jota voitte muokata tarvittaessa. Lisäksi liitteissä on ohjeistus lomakkeen käyttöön sekä esimerkkinä jo täytetty mallilomake. 

Koulutuswebinaarin 24.5.2023 tallenteella käydään läpi varhaiskasvatukseen voimaantulevaa velvoitetta toteuttaa toiminnallista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua.