Tietopankki medialle

Suomessa on luottamukseen perustuvat järjestelmä, jossa kunnat ja koulut ovat autonomisia toimijoita eikä esimerkiksi Opetushallituksella ole valvontaroolia. Valtakunnalliset opetussuunnitelmat määrittelevät raamin, jonka pohjalta kunnat ja koulut laativat omat opetussuunnitelmansa. Tuntimäärän jakautumisesta oppiaineiden kesken ja valinnaisaineiden vähimmäismäärästä päättää valtioneuvosto.

Koulujen valvonnasta vastaavat kunnat ja aluehallintoviranomaiset. Opetushallitus ei valvo opetuksen järjestäjien toimintaa, eikä se ole toimivaltainen käsittelemään ja puuttumaan yksittäisten koulujen tai opettajien toimintaan. Jokaisella on oikeus kannella koulujen tai niissä toimivien virkamiesten toiminnasta aluehallintovirastolle, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai valtioneuvoston oikeuskanslerille.

Opettajalla on päävastuu opetuksesta. Suomessa on erittäin ammattitaitoinen opettajakunta, joiden ydintaitoja on arvioida tilannekohtaisesti, millä tarkoituksenmukaisilla menetelmillä saavutetaan parhaimmat oppimistulokset.  

Perusopetusasetus velvoittaa kouluja myös tiedottamaan oppilaille ja huoltajille lukuvuosisuunnitelman keskeisistä seikoista.

Oppilaiden koulutyön onnistumisen kannalta merkittävä tekijä on kodin ja koulun saumaton yhteistyö. Kun opetus- ja lukuvuosisuunnitelmat ja koulun toimintaa suunnitellaan yhteistyössä, sitoudutaan samalla yhteisiin tavoitteisiin. Myös oppilaille tulee lain mukaan järjestää mahdollisuus osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien valmisteluun.

Opetussuunnitelmien perusteiden, varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden, ammatillisen koulutuksen tutkintojen perusteiden, tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen perusteiden laatiminen on Opetushallituksen tärkeimpiä tehtäviä.

Opetushallitus laatii perusteet, ja niiden pohjalta koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjät laativat paikalliset suunnitelmansa.

Perusteiden sisältö kaikilla koulutusasteilla perustuu tutkittuun tietoon sekä pitkään ja perusteelliseen valmistelutyöhön, johon osallistuu laaja joukko tutkijoita, opettajia ja erilaisten sidosryhmien edustajia. Esimerkiksi nyt käytössä olevien perusopetuksen opetussuunnitelman vuonna 2014 julkaistujen perusteiden suunnitteluun osallistui yli 300 henkilöä. Lisäksi jokaisella suomalaisella oli mahdollisuus kommentoida perusteluonnoksia avoimesti verkossa. Ammatillisessa koulutuksessa erityisen tärkeä yhteistyötaho on työelämän edustajat.

Varhaiskasvatus

Opetushallituksen laatimat uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet astuivat voimaan vuoden 2019 alusta alkaen ja päivitetyt paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat otettiin käyttöön elokuussa 2019.

Päiväkodissa ja perhepäivähoidossa jokaiselle lapselle laaditaan henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma yhdessä lapsen huoltajien ja lapsen kanssa.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet päivitettiin vuonna 2022

Varhaiskasvatuslain uudistuksen myötä myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteita on päivitetty. Pääsääntöisesti muutokset liittyvät lapsen kehityksen ja oppimisen tuen asioihin. Perustepäivityksen aikana on tarkasteltu varhaiskasvatussuunnitelman perusteita kokonaisuudessaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet julkaistiin helmikuussa 2022.

Esiopetus

Opetussuunnitelman perusteet on päätös esiopetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä, huoltajien ja esiopetuksen henkilöstön yhteistyöstä sekä oppilashuollon keskeisistä periaatteista ja opetustoimeen kuuluvan oppilashuollon tavoitteista.

Nykyinen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet on julkaistu vuonna 2014.

Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa kokeilun kaksivuotisesta esiopetuksesta. Kokeilu kestää elokuun 2021 alusta toukokuun 2024 loppuun. Opetushallitus on laatinut opetussuunnitelman perusteet kaksivuotisen esiopetuksen kokeilua varten.

Perusopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (OPS) määritellään valtakunnallisesti jokaisen oppiaineen sekä laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ja sisällöt.

Kunnat ja muut opetuksen järjestäjät luovat perusteiden pohjalta omat tarkemmat opetus- ja lukuvuosisuunnitelmansa, jotka ohjaavat koulujen arkea. Paikallisesti päätetään esimerkiksi, miten opetus, oppimisen arviointi ja tuki, oppilaan ohjaus sekä kodin ja koulun yhteistyö toteutetaan.

Nykyinen perusopetuksen OPS julkaistiin 2014 ja sen mukainen opetus aloitettiin vuosiluokilla 1–6 1.8.2016 ja sen jälkeen porrastetusti luokilla 7–9.

Perusteiden laatimisprosessi on monivaiheinen ja -vuotinen. Sen lähtökohtana on valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta.

Ammatillinen koulutus

Ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteet ohjaavat koulutuksen järjestämistä sekä opiskelijoiden henkilökohtaisten opintopolkujen suunnittelua ja toteuttamista. Ammatillisen koulutuksen tutkinnot määritellään tutkintorakenneasetuksessa. Opetushallitus valmistelee kullekin tutkinnolle perusteet, joita päivitetään säännöllisesti ja kehitetään vastaamaan työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin.

Tutkinnon perusteissa määrätään osaamisalat, tutkintonimikkeet, tutkinnon muodostuminen tutkinnon osista, tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet sekä osaamisen arviointi.

Tutkinnon perusteiden valmisteluun osallistuvat työ- ja elinkeinoelämän edustajat, koulutuksen järjestäjät ja opettajat sekä työelämätoimikunnat.

Kaikissa ammatillisissa perustutkinnoissa otetaan käyttöön yhtenäiset arviointikriteerit asteittain vuosina 2020–2024. Samassa yhteydessä tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten kuvaustapaa uudistetaan. Kaikkien perustutkintojen yhteiset tutkinnon osat uudistetaan 1.8.2022, jolloin myös niihin tulee yhtenäinen arviointikriteeristö. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteita uudistetaan joustavasti työelämän tarpeiden mukaan.

Lukiokoulutus

Lukiokoulutuksen uudet opetussuunnitelman perusteet on julkaistu syksyllä 2019 ja paikalliset opetussuunnitelmat otettiin käyttöön 1.8.2021.

Lukion opetussuunnitelman perusteet tuovat uusia käsitteitä lukiokoulutukseen. Jatkossa puhutaan moduuleista, opintopisteistä ja laaja-alaisesta osaamisesta.

Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli 2 812 peruskoulu- ja lukiorakennusta.

Rakennuskanta on enimmäkseen vanhaa: lähes 10 % rakennuksista on valmistunut ennen vuotta 1924 ja 36 % vuosina 1950–1969. 9 % rakennuksista valmistui vuosina 2010–2018. (Terveet tilat 2028: Yleissivistävien oppilaitosrakennusten nykytilaselvitys)

Suomessa koulutuksen järjestäjä on vastuussa turvallisesta ja terveellisestä oppimisympäristöstä. Oppimisympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta seuraa ja valvoo koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Julkisten rakennusten kuntoa selvitetään myös valtioneuvoston Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelmassa. Mikään taho ei seuraa keskitetysti, minkälaisia suunnitteluratkaisuja Suomessa toteutetaan.

Rakennustietosäätiö on julkaissut kesäkuussa 2019 ohjeet perusopetuksen ja päiväkotien sisä- ja ulkotilojen suunnittelua varten. Ohjeiden laadinnasta ovat vastanneet moniammatilliset toimikunnat. Lisäksi työhön on osallistunut eri alojen asiantuntijoita ja laaja lausunnon antaneiden joukko.

Opetushallitus on julkaissut ohjeita mm. kotitalouden, musiikin ja luonnontieteiden opetuksen tilojen toteuttamiseen ja niiden turvallisuudesta huolehtimiseen.

Opetushallituksen mukaan kouluissa tulee olla monipuolisia oppimisympäristöjä, jotka tukevat oppimista ja opetusta ja joiden suunnittelussa on otettu huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet. Tämä tarkoittaa myös rauhoitetumpien, erillisten tilojen tarjoamista tarvittaessa. 

Suositteleeko Opetushallitus avokonttorikouluja? 

Opetushallitus ei ota kantaa siihen, millaisia koulurakennuksia pitäisi rakentaa. Kunnat ja muut opetuksen järjestäjät päättävät itse, millaisia kouluja rakentavat.

Opetushallitus ei siis myöskään suosittele ns. avokonttorikouluja. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ei sanota, että tulee rakentaa avokonttorimaisia kouluja – avoimia oppimisympäristöjä ei perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainita lainkaan. Opetussuunnitelman perusteet on Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan.  

On tärkeää, että koulurakennusten suunnittelussa kuullaan koulun arjen ammattilaisia, kuten opettajia, rehtoreita ja opetuksen tutkijoita sekä oppilaita ja huoltajia. 

Peruskouluverkon kehitys

Peruskouluverkko on harventunut reippaasti viimeisten vuosien aikana: kun vuonna 2011 kouluja oli 2 719, vuonna 2024 niitä oli enää 1 975. Koulujen määrä putosi 70 prosentissa Suomen kunnista. Se kasvoi ainoastaan neljässä kunnassa ja pysyi ennallaan 83 kunnassa.

Kaikissa kunnissa toimii edelleen vähintään yksi peruskoulu. Tarkastelujaksolla 2011–2024 yhden peruskoulun kuntien määrä kaksinkertaistui 80 kuntaan, ja myös kahden ja kolmen peruskoulun kuntien määrä kasvoi merkittävästi.

Samalla keskimääräinen asukasluku yhtä peruskoulua kohti kasvoi: vuonna 2011 asukkaita oli keskimäärin 1 986 yhtä peruskoulua kohti, vuonna 2025 jo 2 854. 

Perusopetuksen oppilaiden määrä kasvoi valtakunnallisella tasolla 4,5 %. Kasvu jakautui kuitenkin huomattavan epätasaisesti kuntien välillä. Oppilasmäärän kasvu on ollut hieman voimakkaampaa kuin koko väestön kasvu, mutta peruskoululaisten osuus väestöstä on edelleen noin 10 %.

Peruskoulujen määrän putoamisen rinnalla on niiden koko kasvanut. Kun keskimääräinen koulukoko vuonna 2011 oli 194 oppilasta, vuoden 2025 alussa se oli jo 279 oppilasta.

Opetushallituksessa ennakoidaan, että jos kehitystahti jatkuu samana, nykyinen 2 000 peruskoulun verkko voi edelleen harventua jopa 1 500 kouluun vuoteen 2040 mennessä.

Kuntien ja koulutuksen järjestäjien tekemät ratkaisut vaikuttavat suuresti siihen, millaiseksi kouluverkko lopulta muodostuu. Opetushallinnon tehtävänä on varmistaa, että jokaisen nuoren ja lapsen oikeus yhdenvertaiseen ja laadukkaaseen opetukseen toteutuu asuinpaikasta riippumatta.

Tasa-arvolain tarkoitus on sukupuolten tasa-arvon parantaminen, sukupuoleen perustuvan syrjinnän estäminen, naisten aseman parantaminen sekä ammattialojen sukupuolittumisen vähentäminen.

Yhdenvertaisuuslain tarkoitus on turvata jokaisen yhdenvertainen kohtelu ja estää syrjintä kaikenlaisilla perusteilla.

Molemmat lait velvoittavat koko koulutusjärjestelmää (Opetushallituksen toimialalla varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus, lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, vapaa sivistystyö ja taiteen perusopetus) laatimaan suunnitelmat, jotka edistävät arjessa tehtävää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä.

Inkluusiossa pyrkimyksenä on, että kaikki lapset ja nuoret voisivat opiskella yhdessä tavallisessa opetusryhmässä eli yleisopetuksessa. Tavoitteena on koulun arki, jossa kaikilla oppilailla on mahdollisuus kasvaa ja tuntea kuuluvansa kouluyhteisöön sekä opetusryhmään sen täysivaltaisina jäseninä.

Inkluusio ei tarkoita, että erityiskoulut, -luokat tai pienryhmät tulisi lopettaa, vaan oppilaalle tulee tarjota hänen tarvitsemaansa tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa omassa opetusryhmässään ja ensisijaisesti ryhmämuotoisena. Opetuksen järjestäjät, kuten kunnat, päättävät, miten oppimisen tuki järjestetään. Toteutuksessa voi siksi olla kuntakohtaista vaihtelua.

Inkluusion toteutumisessa avainasemassa on huoltajan tuki, moniammatillinen yhteistyö, yksilöllinen ohjaus ja yhteisöllisen osallistavan toimintakulttuurin vahvistaminen.

Oppimisen tuki muuttui esi- ja perusopetuksessa 1.8.2025 alkaen. Oppimisen tuki tarkoittaa apua, jota lapsi tai oppilas tarvitsee oppimisessa ja koulunkäynnissä.

Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada oppimisen ja koulunkäynnin tukea, kun hän sitä tarvitsee. Kun tuen tarve havaitaan, koulun on tarjottava sitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppilaan omassa opetusryhmässä.

Opetushallituksella on varhaiskasvatuksen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestäjille tarkoitetut ohjeet katsomuskasvatuksen ja katsomusaineiden opetuksen toteuttamisesta sekä varhaiskasvatuksen toimipaikoissa, esiopetuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa järjestettävistä yhteisistä juhlista ja uskonnollisista tilaisuuksista.

Esi- ja perusopetuksen sekä toisen asteen koulutuksen ohjeista julkaistiin päivitetyt versiot syyskuussa 2022; varhaiskasvatuksen vastaava ohje päivitettiin huhtikuussa 2025. Ohjeiden säädöspohjaan ei ole tullut muutoksia, mutta uudistuksia ja täydennyksiä tehtiin muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintöjen ja ylimpien laillisuusvalvojien uusimpien ratkaisujen pohjalta. Lisäksi huomioitiin aikaisemmista vuonna 2018 julkaistuista ohjeista saatu palaute. 

Ohjeissa kuvataan, miten uskonnon ja omantunnon vapautta koskevat säännökset Suomen perustuslaissa (731/1999) huomioidaan katsomuskasvatuksessa ja katsomusaineiden opetuksessa sekä uskonnollisten tilaisuuksien ja niille vaihtoehtoisen toiminnan ja kaikille yhteisten juhlien järjestämisessä. Varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjät vastaavat siitä, että asiat toteutetaan säännösten ja määräysten edellyttämällä tavalla.

Varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestävät päättävät siitä, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen toimipaikassa koulussa tai oppilaitoksessa uskonnollisia tilaisuuksia. Ohjeissa sanotaan, että uskonnolliset tilaisuudet tulee järjestää muusta toiminnasta erillään ja niille tulee järjestää vaihtoehtoista toimintaa. Tilaisuuksista tiedotetaan riittävän ajoissa lapsille ja nuorille sekä heidän huoltajilleen. Päivitetyissä ohjeissa painotetaan muutenkin opetuksen ja koulutuksen järjestäjän tiedotusvastuuta.

Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa kuuluu myös perinteisiä, kaikille yhteisiä juhlia. Ne ovat osa toimintaa ja opetusta, johon lasten ja nuorten tulee osallistua. Yhteisillä juhlilla ja tapahtumilla vahvistetaan lasten, nuorten, henkilöstön ja huoltajien yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta tukevaa toimintakulttuuria. 

Juhliin voi sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä, jotka ovat suomalaiseen kulttuuriin liittyviä traditioita. Esimerkiksi juhlassa laulettava yksittäinen virsi ei tee juhlasta vielä uskonnollista tilaisuutta. 

Koulun tulee tiedottaa oppilaiden huoltajille järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. Lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan kanssa sovitaan opiskelijaa koskevista yksilöllisistä järjestelyistä, jos opiskelija ei halua osallistua kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan.
 

Peruskoulussa tuetaan itseohjautuvuuden taitojen oppimista. Itseohjautuvuudella tarkoitetaan sitä, että oppilaat tunnistavat oman tapansa oppia ja saavat sitä kautta eväitä elinikäiseen oppimiseen. Opetussuunnitelmassa itseohjautuvuus ei siis tarkoita sitä, että koulussa opiskellaan yksin, vaan sitä, että oppilaat harjoittelevat yhdessä opettajan kanssa suunnittelemaan ja ottamaan vastuuta omasta työskentelystään.

Opetussuunnitelma ei edellytä, eikä koulussa odoteta, että lapset osaavat opiskella itseohjautuvasti tai itsenäisesti valmiiksi. Oleellista on se, että opetuksen suunnittelussa ja järjestämisessä kiinnitetään huomiota itseohjautuvuuden kasvattamiseen. Koulussa jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan oma tapansa oppia ja kehittämään oppimistaan.

Opettajan tehtävä on aina suunnitella opetus ja sen aikataulu sekä ohjata oppilaan oppimista. Vastuuta omasta oppimisesta voi antaa vain sen verran, mihin oppilaalla on ikänsä ja taitojensa puolesta valmius. Oppimaan oppimisen taidot karttuvat ajan mukaan, kun oppilaita ohjataan ikäkaudelleen sopivalla tavalla asettamaan tavoitteita, suunnittelemaan työtään, arvioimaan edistymistään sekä hyödyntämään eri apuvälineitä opiskelussaan.

Monialaiset oppimiskokonaisuudet ja ilmiöoppiminen

Koulun arjessa ilmiöoppiminen on yksi tapa toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joista määrätään perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Se tarkoittaa sitä, että jokaisessa koulussa on lukuvuosittain oltava ainakin yksi selkeä teema, projekti tai jakso, jossa yhdistellään eri oppiaineiden sisältöjä ja käsitellään valittua aihetta useiden oppiaineiden näkökulmista.

Esimerkiksi ilmiöviikot ovat yksi tapa toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia kouluissa, mutta opetussuunnitelman perusteet eivät suoraan velvoita ilmiöoppimiseen. Toteutustapa on täysin kuntien päätettävissä.

Opetuksenjärjestäjä arvioi sitä, miten koulun toiminta onnistuu sille asetetuissa tavoitteissa.

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) on yksi äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen oppimääristä.

Oppilas/opiskelija voi opiskella S2-oppimäärää, jos hänen äidinkielensä ei ole suomi, ruotsi tai saame tai hänellä on muuten monikielinen tausta. Tällä tarkoitetaan sitä, että lapsi tai nuori käyttää koulun ulkopuolella ja kotona myös muita kieliä kuin koulun opetuskieltä ja nämä kielet ovat opetuskieltä vahvempia.

S2-oppimäärää opiskellaan, jos oppilaan/opiskelijan opetuskielen taidossa on puutteita jollakin kielitaidon osa-alueilla eikä hänen opetuskielen taitonsa ole riittävä suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän opiskeluun. Käytännössä oppilas/opiskelija opiskelee usein osan oppitunneista suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän tunneilla. Oppimäärien tavoitteet ja sisällöt ovat nykyisissä opetussuunnitelman perusteissa samansuuntaisia, ja S2 on myös opiskelijan jatko-opintojen näkökulmasta samanarvoinen kuin suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärä. 

Perusopetuksessa oppilaalle tarkoituksenmukaisen oppimäärän määrittelevät opetuksesta vastuussa olevat opettajat yhteistyössä, mutta oppilaan huoltaja tekee kuitenkin lopullisen päätöksen oppimääriä koskevista valinnoista. Jos lukio tarjoaa suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän opetusta, opiskelija päättää oppimäärän valinnasta laatiessaan itselleen henkilökohtaisen opintosuunnitelman.
 

Digitaalisten laitteiden ja palvelujen käytön tarkoituksena koulussa on aina edistää oppimista. Digitaalista osaamista tarvitaan uuden oppimiseen, mutta digitaalinen ympäristö erilaisine palveluineen ja laitteineen on myös itsessään oppimisen kohde. Opettajat ohjaavat oppilaita kaikissa oppiaineissa myös teknologian vastuulliseen käyttöön. 

Opetuksen järjestäjä päättää oppimateriaalien hankkimisesta ja käyttämisestä eli myös siitä, käytetäänkö opetuksessa digitaalisia vai perinteisiä paperisia materiaaleja. Oppimateriaalin valintaan vaikuttavat opittava asia sekä oppijan ikä ja kehitystaso. 

Osana opetusta tapahtuva digilaitteiden käyttö tapahtuu lähtökohtaisesti koulun laitteilla. Oppivelvollisuusuudistuksessa budjetoitiin maksuttomat laitteet toiselle asteelle. Omien laitteiden käytön tarvetta vähentäisi riittävä resursointi koulussa käytössä olevien laitteiden hankintaan perusopetuksessa.

Tekoäly varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ovat julkaisseet kansalliset suositukset tekoälyn käytöstä varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa sekä vapaassa sivistystyössä. Opetushallituksen sivuilla julkaistu kokonaisuus on laadittu vahvistamaan tekoälyyn liittyvää ymmärrystä ja tukemaan tekoälyn turvallista ja vastuullista käyttöä.

Varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjän vastuulla on ohjata henkilöstöä tekoälyn käytössä. 

Puhelimen käyttö koulussa 

Perusopetuksen oppilaat eivät saa käyttää puhelinta, tablettia, kannettavaa tietokonetta, kuulokkeita, kellopuhelinta tai älykelloa koulun oppitunneilla muuten kuin oppimiseen opettajan antamalla luvalla. Mobiililaitetta voi käyttää opettajan tai rehtorin luvalla myös oppimisen apuvälineenä tai terveydellisistä syistä, esimerkiksi diabeetikot verensokerin seurantaan.

Opetushallituksessa suosittelemme, että koulut rajoittaisivat järjestyssäännöissään oppilaiden puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttöä oppituntien lisäksi myös opetuksettomana aikana. Suosituksemme on, että laitteiden käyttöä rajoitetaan tai niiden käyttö kielletään kokonaan esimerkiksi välitunneilla sekä siirtymisten aikana. Ruokailun osalta suosittelemme kieltämään laitteiden käytön kokonaan. Opetuksen järjestäjät päättävät näistä kysymyksistä laatiessaan järjestyssääntöjään. Suositus koskee myös esiopetusta ja sitä täydentävää varhaiskasvatusta.

Lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta koskevassa lainsäädännössä ei ole säännöksiä puhelinten ja mobiililaitteiden kiellosta, käytöstä tai säilytyksestä. Oppilaitokset voivat kuitenkin järjestyssäännöissään määrätä, että puhelinten tai muiden mobiililaitteiden häiritsevä käyttö opetuksen aikana on kiellettyä ja että omat laitteet on pidettävä häiriöttömässä tilassa esimerkiksi repussa. Laitteiden käyttöä välitunneilla ja muuna opetuksen ulkopuolelle jäävänä aikana voidaan rajoittaa, mutta ei kieltää kokonaan.

Yksi Opetushallituksen ydintehtävistä on edistää kansainvälisyyteen liittyvien tietojen ja taitojen kehittymistä sekä suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä. Suomen ja suomalaisten osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja vaihto-ohjelmiin vahvistaa suomalaisten osaamista ja kykyä toimia globalisoituneessa maailmassa. Kansainvälinen yhteistyö on edellytys maiden rajat ylittävien haasteiden ratkaisemiselle ja olennainen työkalu organisaatioiden toiminnan kehittämisessä.

On tärkeä varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus kerryttää monikulttuurista ymmärrystä ja osaamista ja sitä kautta saada valmiuksia kansainväliseen vuorovaikutukseen ja aktiiviseen maailmankansalaisuuteen.

Kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja muita kansainvälisyyteen liittyviä tietoja ja taitoja opitaan kaikilla koulutusasteilla: varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa. Kansainvälisyysosaaminen on yksi perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien perusteiden laaja-alaisen osaamisen osa-alueista. Ammatillisissa tutkinnoissa kansainvälisyyttä voi sisältyä sekä ammatillisiin että yhteisiin tutkinnon osiin. Myös varhaiskasvatussuunnitelmassa huomioidaan kulttuurisen osaamisen merkitys. Kansainvälisyysosaamista kertyy myös esimerkiksi nuorisotoiminnassa, harrastuksissa ja aikuiskoulutuksessa.  

Opetushallitus tukee oppijoiden, opiskelijoiden ja eri alojen ammattilaisten kansainvälisyystaitojen vahvistamista erilaisilla rahoitusohjelmilla ja apurahoilla. Näillä voidaan rahoittaa erilaisten organisaatioiden kansainvälistä yhteistyötä. Lisäksi apurahojen turvin noin 25 000 suomalaista lähtee vuosittain ulkomaille esimerkiksi opiskelemaan, oppimaan työelämässä, vapaaehtoistöihin tai kehittämään ammattitaitoaan.  

Rahoitusta on tarjolla kaikille koulutusasteille varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Rahoituksella tuetaan myös nuorisotyön, kulttuurialan ja urheilun kansainvälistä yhteistyötä. Muita tukipalveluitamme ovat ulkomailla suoritettujen tutkintojen tunnustamisen päätökset sekä kotimaisten ja ulkomaisten oppijoiden ohjaus ja neuvonta. 

Jokaisella on oikeus seksuaalikasvatukseen, ja seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia. Seksuaalikasvatusta tarvitaan läpi elämän, ja se on osa myös opetusta ja koulutusta.

Seksuaalikasvatus perusopetuksessa

Seksuaalikasvatus tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja hyvinvointia. Sen tarkoituksena on tarjota lapsille tietoa ja valmiuksia käsitellä ja suhtautua ympäristöstä tuleviin viesteihin sekä lisätä seksuaalista turvallisuutta ja yhdenvertaisuutta. 
 
Terveystietoa opetetaan vuosiluokilla 1–6 osana ympäristöoppia. Vuosiluokilla 1–2 ympäristöoppi on biologian, maantiedon, fysiikan, kemian ja terveystiedonaloista koostuva oppiaine. Terveystiedon kannalta opetuksessa perehdytään muun muassa tunne- ja turvataitoihin, vahvistetaan itsensä ja muiden arvostamista sekä fyysisen koskemattomuuden kunnioittamista. Oppilaalle muodostuu ymmärrys ihmisen kehon osista ja elintoiminnoista sekä elämänkulusta ja oman ikäkauden kasvusta ja kehityksestä pääpiirteissään. 

Vuosiluokilla 3–6 ympäristöopin opetuksessa ohjataan oppilasta ymmärtämään muun muassa lapsuuden ja nuoruuden yksilöllistä kasvua ja kehitystä. Ympäristöopissa käsitellään ikäkauden mukaisesti seksuaalista kehitystä ja ihmisen lisääntymistä sekä harjoitellaan tunnistamaan oman kehon ja mielen viestejä ja tiedostamaan omia ajatuksia, tarpeita, asenteita ja arvoja. Lisäksi yhdessä harjoitellaan tunteiden tunnistamista, ilmaisua ja säätelyä sekä käsitellään myös fyysistä ja henkistä koskemattomuutta.

Vuosiluokilla 7–9 terveystietoa opetetaan omana oppiaineenaan, jonka opetuksessa syvennetään ja laajennetaan alempien vuosiluokkien aikana käsiteltyjä teemoja ikäkauden mukaisesti. Terveystiedon opetuksessa ohjataan oppilasta kehittämään muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaitojaan ja perehdytään seksuaalisuuteen, seksuaaliterveyteen ja seksuaalisen kehityksen monimuotoisuuteen. Opetuksessa käsitellään elämänkulkua, kasvua ja kehityksen yleisiä tunnuspiirteitä, monimuotoisuutta ja henkilökohtaisuutta sekä identiteetin, minäkuvan ja itsetuntemuksen rakentumista, itsensä arvostamista, turvataitoja ja kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Seksuaalikasvatus lukiossa  

Seksuaalikasvatus tukee nuoren kokonaisvaltaista kehitystä ja hyvinvointia. Sen tarkoituksena on tarjota nuorille tietoa ja valmiuksia käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä lisätä seksuaalista turvallisuutta.

Lukiossa kaikki opiskelevat Terveystieto-oppiaineen pakollisen moduulin, TE1 Terveys voimavarana (2 opintopistettä). Lukion pakolliset ja valtakunnalliset valinnaiset opinnot on jäsennelty opetussuunnitelman perusteisiin 1–3 opintopisteen moduuleiksi, joista paikallisesti rakennetaan joko oppiaineiden omia tai yhteisiä opintojaksoja. 

TE1 Terveys voimavarana -moduulissa luodaan kokonaiskuvaa ihmisen voimavaroista, terveyden edistämisestä sekä terveyttä määrittävistä tekijöistä ja niiden yhteyksistä ja vaikutusmekanismeista. Moduulissa sisältöalueita ovat muun muassa seksuaalisuus, seksuaaliterveys ja seksuaalioikeudet.

Seksuaalikasvatus ammatillisessa koulutuksessa

Ammatillisten perustutkintojen yhteisissä tutkinnon osissa on kaikille pakollisena osa-alueena Työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen. Sen yhtenä osaamistavoitteena on, että opiskelija laatii itselleen tilannekohtaisesti päivitettävän ja monipuolisen suunnitelman terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseksi. 

Suunnitelmassa opiskelija ottaa huomioon liikunnan, ravitsemuksen, palautumisen, unen, mielen hyvinvoinnin, nikotiinittomuuden ja päihteettömyyden, seksuaaliterveyden ja ihmissuhteiden merkityksen. Suunnitelman laadittuaan opiskelija osaamistavoitteiden mukaisesti toteuttaa suunnitelmaa ja arvioi sen toteutumista.